Muistan ne askeleet, jotka käveltiin käsi kädessä. Lihakset ja arvet ovat vain pinta juttuja. Me oltiin enemmän kuin pelkkiä tuttuja. Rakkaus on murha. Rakkaus on harha.
Itkin sun kanssa niitä ihania onnen kyyneleitä. Itkin, kun muistin sinut. Olit oikeasti kauneinta, mitä minulle tapahtui. Kiitos niistä, mutta rakastan sinua vielä.
Saan äidinkielen kirjoitustehtävästä ilmeisesti jotain lähelle kympin. Tai näin minulle ainakin tänään sanottiin opettajani toimesta. 30 sivua tarinoita elämästä, ajatuksista sekä tunteista. Se on sieluni kirjoitettuna, niin syvällisesti kuin asian voikaan ilmaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti