hetkiä

Aika ajoin kuljen hiljaa vetten päällä

En välitä tuulista tai säästä, hän on vihdoin täällä

Aika kuluu hiljaa varpain hiipien

Aika ajoin ottaa silti ilmaa alle siipien

//

Löysimme sen rakkauden mitä etsimme pitkään. Halusimme olla samanlainen "legendaarinen" pari kuin Adam ja Eva tai Bonnie ja Clyde. Halusimme muuttaa maailmaa, halusimme ja pienissä määrissä jopa onnistuimme. Lupasimme löytää toisemme mistä vain, milloin vain. Muutit elämäni, tiedät sen, mutta silti lähdimme toisiin suuntiin. Mikään hyvä ei kestä ikuisuutta, vaikka niin uskoimme, ja minut löydettiin vaikken ikinä ollut edes kadonnut. Runollisesti sanottuna kait tuokin.

Menneisyyteni kelautui filminauhana edessäni. Tutut äänet hyväilivät korviani ja tutut ihmiset sädehtivät silmissäni. Koin kaiken uudestaan, kahden vuoden kolmessa tunnissa. Tuntui hyvin kummalliselta. Tuntui vapaantuneelta samalla hyvin haikealta. Kaikki päättyi liian pian, liian yksinkertaisesti. Se kaikki mitä minulla oli vain katosi hetkessä.

//

Kun kuulen äänesi, mieleni sammuu. Tunteiden valtaama keho ei enää kestä. Olen kyvytön, olen kuin liimaan takertunut paperi.

//

Autoit minua pääsemään hänestä eroon, hän vain tuhosi minua sisältä. Hän sanoi suoraan vihaavansa minua, vaikka edellisenä iltana olimme jutelleet niin kuin aina ennenkin. Hän muuttui, koska kasvoin. Minä muutuin.

Muutamat lauseet, jotka sanoit minulle kaikuvat vieläkin päässäni. Kuulen äänesi keskellä matematiikan tuntia ja kesken ruokatuntia. Tiedän varsin hyvin, että et ole enää luonani eikä sinua enää suuremmin kiinnosta elämäni.

Välillä tuntuisi kuin olisin vain haamu entisestä. Olen paikalla, mutten läsnä. Pääni, ihmiset ja erityisesti asiat tuhosivat minuuden. Välillä tuntuu kuin peittäisin itseni huulipunalla ja kiharoilla, mutta kun älyän sen, että ne ovat vain pinta juttuja, ne eivät tunnu enää tärkeiltä.

//

Mieleni avaruus

Ajatuksieni valoisuus

Kuihdumme kuolemaan

Syvään tummaan Tuonelaan

Pelkään eläväni turhaan

Johdattaudun tielle harhaan

Kaikki on kuolemaksi tuleva

Kaikki on elettäväksi muuttuva

Pelko suurin on selkeä

Muurit ympärillä ei saa henkeä

Katkera rakkaus, rankat syytökset, ilmeinen paheksunta. En tuntenutkaan sinua, olit jotain muuta. En ollut tavannut tätä puoltasi ikinä aikaisemmin.

Katseemme kohtasi, haukoin henkeä. Olit tappavan lumoava. Olin onnentyttö, kun sain sinut. Onneni ei kestänyt silti pitkään. Olit tappavan lumoava silti, tapatit minut.

Tyhmien leikkiä, sitähän se kaikki oli.

//

Olit mulle kuin kultaa

Niin kallista, niin turhaa

Rakkaus tulee ja murhaa

Tulkaa mun luoksein tulkaa

//

Loppujen lopuksi, mitä käteeni tästä kaikesta jää sen paskasen fiiliksen lisäksi? Liutta valheita ja valokuvia, jotka tosin kerkesin jo Tonava silmänä poistaa.

Game of Thrones:ssa sanottiin kerran: "In the game of thrones you'll win or you die". Periaatteella kaikki tai ei mitään. Se on myös tietynlainen elämän sääntöni. Mitä järkeä on tehdä sinne päin? Turhaa ajan hukkausta. Esimerkki tilanne: Elämä.

//

En välitänyt siitä, mitä muut ajattelisivat. Teit minusta vahvemman ihmisen, vahvan persoonan. Jos myrskysi, seisoin paikoillani siinä tuulen ja sateen seassa. Jos joku katsoi minua paheksuen, hymyilin vastaukseksi. Jos joku sanoi jotain negatiivista, nauroin päälle. Saimme itsemme uskomaan ikuisuuteen.

Rakkaus. Minua hävettää se, että rakastin sinua. Olen ollut ailahtelevainen tänään. Aamulla minua asia vielä inhotti. Olit kuin veitsi, joka tunkeutui kylkiluitteni väliin. Ympäröit sydämeni nauloilla. Raapaisit sisimpääni. Sanat sattuu, siitä ei pääse mihinkään.

Merkitsit mulle enemmän kun muut sosiaalisuhteet

Otan paskan vastaan, ne haukut ja nuhteet

//

Luulen, että kun kaikki on mennyttä, elän siltikin vielä muistoissani. Ne kaikki tulevat takaisin toisin kuin sinä. Kun tapasin sinut, tiesin jo alkuun, että tulen murhaamaan vain sydämeni. Se ei johtunut sanoistasi tai eleistäsi, tiesin vain. Tiesin myös, että olemme tarpeeksi erilaisista maailmoista, joten emme kestäisi kauaa. Kun menetin tasapainoni, luulin, että pahinta mitä voi tapahtua on menettää sinut. Luulin niin, kunnes menetin minuuden.

En tiennyt kuka olin, kunnes kadotin itseni. Silloin tiesin, mistä olin riippuvainen. Tiesin tarkkaan, mitä kaipasin ja mitä en tarvinnutkaan enää niin paljoa. Suurin, mitä toivoin saavani takaisin oli silti yksinkertaisesti minuus. Kroppani äärikaikkeus, mieleni avaruus. Olin ilmaa, vettä ja verta. Minulta puuttui tahto, ajatukseni ja ideat. Ainut, mitä silti tein, oli sinun ajattelu. Se onnistui jopa ilman ajatuksiakin.

(Kaikki tekstit ovat minun kirjoittamista kirjoista.)