Kävin varmaan vuonna 2015 enemmän elokuvissa kuin koko elämäni aikana. 11 lippua löysin, mutta niitäkin on hukkunut ja heitelty roskiin. Lähes kaikki elokuvat saivat jollain tavalla ajattelemaan elämääni eri tavalla, eri näkökulmasta. Tyyliltään elokuvat olivat hyvin erilaisia, mikä myös ihmetyttää, miten ne voivat saada niin miettimään.
Mad Max: Fury Road oli minun ja poikaystäväni ensi treffien elokuva. Sinänsä oli jännää muutenkin olla hänen kanssaa ulkona ekaa kertaa, mutta vielä jännemmäksi tunnelman teki se, että minulla on tietynasteisia pelkoja lentäviin esineisiin. Elokuvan loppu oli niillä lähes täytetty, joten käteni olivat aivan hiestä märät sitten loppu illan... Sinänsä hauska muisto näin kun asiaa miettii.
50 shades of Grey. Siitä kerroinkin aikoinaan täällä blogissa. No comments, Grey.
Napapiirin sankarit 2 oli ihan hauska, mutta vielä hauskempaa oli, että menin katsomaan sen erään hyvän ystäväni kanssa. Suomalaisuus on toki plussaa, sillä haluan kannattaa suomalaista elokuvakulttuuria omalta osaltani. Myös suomalainen elokuva nimeltä Elämältä kaiken sain oli sitten hieman erikoisempi leffana. Juoni hieman pomppi ja välillä tarina oli hieman sekavaa, sillä jossain kohtia ei tuntunut edes olevan minkäänlaista juonta mukana. Ihan kiva leffa, mutta vähän kiinnostavampi jossain kohtia se voisi olla.
Luokkakokous oli hauska, en oikein muuta siitä muistakkaa.
The Visit oli ehkäpä ensimmäisimpiä elokuvia, joissa on yhdistelty komediaa ja kauhua. En ole siis katsonut vastaavia "klassikko" leffoja, vaikka ehkä pitäisi, mutta tykkäsin elokuvasta kovasti.
Paper Towns oli ihan hauskaa viihdettä, sillä liput elokuvaan maksoivat 1 €. Normaalilla hinnalla en olisi mennyt. Oli yllättävä loppu ja myös varsin mielenkiintoista nähdä, miten malli Cara Delevingne suoriutuu näyttelemisestä.
Paranormal Activity: The Ghost Dimension oli katsottava, sillä olen edellisetkin Paranormal Activityt nähnyt. Ihan ok, mutta vähän outo. Jotkut jutut lähinnä nauratti.
Kätyrit ovat kyllä söpöjä ja olihan elokuvaa ihan hauska seurata, sillä sen aikana ei muistellut mitään koulujuttuja tms. Mukavaa mielen virkistettä !
While We're Young sai minut ehkä eniten miettimään omaa elämääni ja suunnitelmiani. Elokuvaa ei kovin moni ainakaan omista ystävistäni ole nähnyt, vaikka ehkä pitäisi. Tykkäsin kovasti, ehkä toiseksi paras elokuva viime vuodelta, jonka näin.
Inside Out oli lempielokuvani koko vuodessa. Mielestäni elokuva kertoo hyvin aidosti kasvamisesta ja tunteista. Oli mahtavaa nähdä, miten vanhemmatkin tykkäsivät elokuvasta, kun salista tultiin ulos. Ihana, vaikkakin osittain kovin surullinen. Mutta sitä se elämä on, vuoristorataa.
