Viime perjantai ja lauantai olivat todellisia juhlapäiviä, kun monet ystäväni valmistuivat tai saivat painaa lakin päähänsä. Olen niin ylpeä heistä jokaisesta ja todella onnellinen joka ikisen puolesta. Sää oli todella hyvä koko viikonlopun, oli aurinkoista ja kuumaa. Hyvä mieli, hyvä sää ja hyvä syy juhlia, täydellinen paketti siis.
Oma valmistuminen tuntuu jotenkin samalla niin kaukaiselta kuin myös juuri eilen tapahtuneelta. Kuinka vuosi voi humahtaa noin äkkiä? Joskus tosiaan kaikesta huolimatta silti tuntuu, että omista juhlistani olisi oikeasti hyvin pitkä rako nykyhetkeen ja olisin ollut aikuisuuden suurissa kengissä vieläkin kauemman aikaa kuin vain tämän 12 kuukautta.
Olin viime kesänä työttömänä. Kouluun en pääsyt ja tavotteita oli, mutten ollut varma mihinkä tarttuisi. Pääsin töihin sitten elokuun alkupuolella ja siellä tiellä olen yhä. Kevään alussa blogini hiljeni kokonaan ja syyksi sanon tutut kiireet. Kevät oli todella tiukka aikataulullisesti ja halusin täysin keskittyä siihen, että saan kaiken välttämättömän tehtyä valmiiksi ajallaan. En halunut tehdä blogistani vieläkään stressin aiheuttajaa, joten päätin jättää tämän joskus ehkä palatakseni.
Huhtikuussa aloin pohtimaan lopettamista kokonaan ja itseasiassa koko blogini poistoa. Tämä jäi kuitenkin ajatuksen tasolle ja taas tämä sivu jäi unholaan. Nyt kuitenkinkin päätin palata. Minulla on kokonaan tämä kuukausi aikaa keskittyä vaikka vain blogiini (toki jalkapallon MM-kisoja samalla seuraten), sillä minulla alkaa päälle kolmen viikon ansaittu kesäloma tällä viikolla.
Juhlamekkoni tarina on tosiaan vähintääkin yllätyksellinen. Aluksi haaveilin, että saisin kyseisen mekon omaksi valmistujaismekokseni, mutta mekko olisi pitänyt tilata verkkokaupasta ja aikaa oli niin vähän, etten uskaltanut ottaa riskiä sen suhteen. Harmikseni kyseinen mekko myytiin loppuun juuri toukokuun loppua kohden, joten en pystynyt hetken pohdinnan jälkeen ostamaan sitä myöskään tulevia juhlia ajatellen.
Elo-syyskuussa huomasin Ted Bakerin Facebook kirpputorilla mekosta julkaisun ja kun tajusin, että mekko oli käyttämätön (lapun kiinni) ja se oli juuri minun kokoani en kahdesti miettinyt. Mekon myyjä oli myös asettanut mekolle naurettavan pienen (verrattuna mekon lähtöhintaan) hinnan ja se yllätyksekseni sisälsi vieläpä postikulutkin. Mekon tullessa postissa kotiin, se oli niin henkeäsalpaavan kaunis, että aikaisemmin näkemäni kuvat siitä eivät olleet lähelläkään samaa tasoa.
Kyseessä on tosiaan Ted Bakerin Nimah Citrus Bloom V Neck -mekko. Kaunis ylipolven mekko sopi mielestäni hyvin Mangon mustaan pikkulaukkuuni, jonka hauska siksak-pinta toi juuri tähän pituuteen pientä katkoa.
