Kuukausi hiljaisuutta jälleen takana, aika senkun tikittää. Päivät tulee ja menee, tekemistä löytyy jokaiselle tunnille. Turhauttaa. Onnellisuus sai pohtimaan, syventymään jopa pohjalle asti. Kirjoja on saatettu kannesta kanteen, kilometrejä on juostu luonnossa ja hetkeä jossa elän on alettu arvostamaan. Olen oppinut kuukauden aikana paljon. Olen parantanut, yrittänyt ja joskus epäonnistunut, olen itkenyt, nauranut, matkustanut sekä tietysti nauttinut. Aika voi loppua kesken, pelkästään kuukauteen mahtuu paljon alkuja ja loppuja, koita pysyä mukana.
Syyskuu vaihtui, lehdetkin alkoivat kellastua. Syksy virallisesti tuli. Viimeisilläkin alkoi koulu, toiset saivat töitä. Minä en tiedä ensi kuusta. Epävarmuus kylmää ihoani jonkunasteisen hullun helpotuksen ohessa. Kaiken ylimääräisen ajan ja energian käytän remonttiin, sillä lattiasta kattoon lähtee kaikki uusiksi. Kaakeleita ja liistereitä on tullut tutkittua ja vertailtua. Alkaa tulla homman kanssa kiire, koska kaikki kolme makkaria pitäisi saattaa loppuun ja viimeiset tapetit ovat yhä matkalla jossakin päin Suomea. Toivottavasti ne nyt vain tulisivat perille, en tahtoisi enää odotuttaa aikataulua yhtään pidempään.
Blogi unohtui, muttei lopullisesti. Tauon aikana tein todella paljon töitä, koitin selviytyä normaalista arjesta ja räpelsin maalien ja naulojen seassa todella pitkää päivää. Sama jatkuu toki yhä, mutta josko nyt liikenisi edes hieman enemmän aikaa sille, mikä on minulle normaalimpaa arkea.