2015/04/28

hiekkarannan ihminen



Itken meille meren. Meren kauniine kaloineen ja kasvineen. Meren, jossa sinä voit uida hänen kanssaan. Olen rannalla. Katselen sinua, veden pisarat ihollasi kimaltelevat auringon valossa. Makaan paikoillani rannalla, aallokossa. Pääsin meren pohjamudista irti, pääsin irti merestä. Vaikka olen pois vedestä, ihoni on vielä kostea. Hiekanmurut juuttuvat kiinni märkiin kohtiin ihossani, ne eivät lähde irti. Iholle jää yrityksistä huolimatta hiekasta tullutta ohutta tomua, se kimaltelee.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti