Toiveeni siitä, että löytäisin itseni vielä joskus horjuu paikoillaan. Se horjuu kuin heikko puu tuulessa, heikko henkilö sonnassa. Uskon siihen, että opin elämän säännöt vielä joskus. Uskon, että ymmärrän vielä joskus miksi uimahallissa ei juosta. Uskon, että ymmärrän vielä joskus miksi vesi kerääntyy kuplan malliseksi tai miksi yksi tippa voi muuttaa kaiken.
Kuin kupu, kuin tiivis porukka. Se minkä omistin vielä joskus. Sinun vuoksesi vihaan kupua. Vihaan tiiviyttä ja vihaan rakkautta. Syksyllä lähdet taas, palaatko edes takaisin tällä kertaa. Mietin täällä yksin vain kesää. Oliko meillä sitä tällä kertaa ?
Onnen kyynel valui poskellani. Vihan kyynel valui poskellani. Pettymyksen kyynel, rakkauden kyynel. Mikä oli milloin ja millon oli mikä. Sinä olit siinä, mutta missä muodossa ? Tiivis kupla vai levähtänyt meikki ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti