Harvemmin postaukseni sisältävät vain omia ajatuksiani, toki ohessa We Heart It:sta lähtöisin olevia kuvia, jotka inspiroivat ainakin minua. Aiheenani tänään on siis minimalistisuus. En tarkoita tällä äärimmäistä tyyliä kyseisestä elämäntavasta, mutta omia ajatuksia ja kokemuksia.
Kaikki lähti lopulta rullaamaan eteenpäin, kun katsoin dokumentin Netflixistä nimeltä Minimalism. Olin aikaisemmin ollut kiinnostunut kyseisestä elämäntavasta, mutta ajatukset siitä kai jotenkin piiloutui tavarakasan alle.
Pienenä minun oli HYVIN vaikeaa luopua asioista. Tavarat olivat erittäin tärkeitä ja itkin hartaasti mikäli jokin täysin turhakin meni rikki tai katosi. Minulla oli siis lieviä luopumisongelmia ja näistä hamstrausajoistani kuulen välillä yhä :D
Kuten aikaisemmin olen täällä kertonutkin, niin minulla oli vaikeaa peruskoulussa, sillä lukihäiriöni vuoksi koulu söi aikaa ja energiaa lähes kaiken päivistäni. Tämän vuoksi en saanut koskaan aikaiseksi syvästi paneutua tavaroiden pois heittämiseen/myymiseen. Kävi kuitenkin päinvastoin, kulutin aikaa ja todellakin rahaa kiertelemällä kaupoilla. Halusin sillä unohtaa vaikeudet koulun puolesta. Onnekseni olin kuitenkin jollain tasolla järjissäni ostoksissa ja en ostanut oikeastaan kertaakaan huti ostoksia. Suurin osa kaikista sen ajan ostoksista on yhä käytössäni, joten turhia ne eivät kuitenkaan olleet.
Ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja tällä hetkellä haluan kaiken turhan ja pahaa mieltä aiheuttavan tavaran pois silmistäni. Olenkin epämääräisen pitkää kesälomaani käyttänyt siihen, että käyn kaiken omistamani läpi ja mietin tarvitsenko sitä todella ja millaisia fiiliksiä se aiheuttaa. Paljon olen läpi käynyt, mutta paljon on vielä käytävää. Paljon olen saanut myös tilaa, ilmaa ja puhtautta. Myös pahat muistot ovat kaikonneet.
Minulla on kuitenkin vaatekaappi toistaiseksi ongelmana, sillä omistan paljon vaatteita, mutta käytän myös niistä kaikkia. Olen tullut tulokseen, että käytän ne pois ja kierrätän, kun niiden kunto on heikko.
No mitenkäs sitten niitä kierrätän? Vastaus on helppo: huonot ja rikkinäiset vien KappAhlin, Seppälän tai Lindexin vaatekeräyksiin. Seppälä on myös kätevä, sillä sinne voi viedä kengistä ja laukuista lähtien kaiken. Muut jäljelle jäänneet pukeutumisen tuotteet myyn tai annan eteenpäin. Olen myös vakavasti pohtinut tekeväni täällä myyntitoimintaa aivan pilkkahinnalla, mutta pohdin sitä vielä.
Lopputulemana ajattelen kuitenkin, että tällainen turhasta materiasta puhdistautuminen on kuitenkin pitkä, mutta erittäin tärkeä ja opettavainen matka. Olen yritän olla samalla myös armollinen itselleni. Ei kaiken tarvitse heti olla valmista. Siivous prosessi saattaa viedä muutaman viikon, mutta itse muutokset materian hankinnan suhteen ottavat ainakin minulla aikansa. Tärkein oppi jonka olen ostoksia tehdessä oppinut on se, että missään vaiheessa ostamastaan tuotteesta ei saa miettiä sanoilla "IHAN kiva MUTTA", sillä tällöin homma ei tule toimimaan kauaa. Älä myöskään anna muiden painostaa itseäsi hankintoihin. Tässä kaikki tältä erää, ehkä kirjoittelen aiheesta vielä joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti