Näen ympärilläni paskasia ihmisiä
Kuolleina sisällään olevia sydämiä
Näen kuinka kaikkia ahdistaa
Ne koittaa selvitä, mutta turhaan
Näen kuinka itseään vihataan
Tiedän miten tieto lisää tuskaa
Näen kuinka haluttais kuolla
Ja näen kuinka hukutaan soilla
Näen että mikään ei ole kultaa
Näen kuinka koitetaan etsiä turvaa
Näen miksi lääkkeitä syödään
Näen kuinka ne toisiaan lyökään
Näen milloin joutsenet häviää
Rakkaus katoaa, se ainoastaa kävi tääl
Näen miten sydämet turtuu
Tähän kipuun ne lopulta murtuu
Näen sen tien mitä sielut kulkee
Näen surun jonka ne muilta pois sulkee
Näin ne haaveet tulevasta
Näen ne rahkeet kuolemasta
Näen silti myös suuren onnen
Suuren ihmisyyden, elämän korjen
Näen syyt jatkaa vaikka kaatuu
Näen että on rohkeaa palata, saapuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti