Tumma taivas ei enää heijasta valoa maahan. Se on samalla niin hauraan kaunis, mutta samalla liian karu ja kylmä. Auringon lähellä tumma taivas ei tule esiin, se on piilossaan odottaen omaa hetkeään näyttäytyä. Välillä tumma taivas yllättää kesken menojen, välillä se ehtiikin kadota ennen kuin ehtii nähdä sen. Tummassa ei sävyt kovinkaan hyvin näy, ne ovat kaikki yhtä synkkää.
Tummuuden sävyt maalaavat taivasta, ne maalaavat elämääni ja mieltäni. Ne sutivat ympäristöäni, ne värjäävät tunteitani. Ne silittävät päätäni ja tulevat sydämeeni. Tunnen kylmiä väreitä sisälläni, tunnen viileitä ajatuksia käsissäni.
”Sananlaskut ovat aina latteuksia ennen kuin on omakohtaisesti kokenut niiden totuuden.”
- Adlous Huxley
(Teksti otettu katkelmana kirjoistani.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti