#onnellisuus

Ajattelin, että voisin tehdä tälläisen pienehkön sarjan näistä # -postauksista, sillä näissä kertoisin kaikkea mitä itse koen erityisen tärkeäksi elämässäni. Siispä aloitetaan tämmöisellä, joka kertoo onnesta ja onnellisuudesta. Siitä, miten minusta tuli onnellinen ja miten kehitän ymmärrystäni asiassa yhä edelleen.

Minulle onnellisuus on erittäin laaja käsite, joka on muuttunut vuosien varrella erittäin radikaalistikin. Ennen saatoin kokea, että ilman jotain tämmöistä en voisi olla onnellinen tai mikäli en näytä juuri tuolta, en ikinä voisi hymyillä. Minulla kesti vuosia löytää se ns. "terve onnellisuus", enkä ole ollut todellakaan yksin, kun sitä etsin. Ilman monia läheisiäni ajatukseni onnesta voisi olla hyvinkin toisenlaiset.

Tällä hetkellä ajattelen, että onnea on viihtyä omassa vartalossaan, vaikka tiedostaisikin sieltä joitakin vikoja, joita en kuitenkaan tykkää sanoa viaksi. Minulle ne ovat vain kohtia, joita ei tarvitse niin paljoa korostaa.

Hyvän omakuvan lisäksi myös ystävät, perhe, hyvä ruoka ja esimerkiksi oma sänky (koti) ovat niitä minun määreitäni onnellisessa elämässä. Voin nykyään sanoa olevani onnellinen, sillä omasta mielestäni minulla on nuo kaikki hyvin.

Kaiken ei tarvitse olla kuitenkaan täydellistä ollakseen onnellinen. Se on mielestäni lause, jonka jokainen ihminen kuuluisi muistaa. Mikäli kaikki ovat omasta mielestäsi tarpeeksi hyvin, se riittää.

Onnen kanssa täytyy mielestäni osata elää. Se on tunne, joka pitää osata hyväksyä ja tunnistaa samoin kuin kaikki muutkin tunteet. Minun itseni on  syytä kehittää itseäni myös tuossa tunnistamisessa ja etenkin onnen hyväksymisessä. Voi tulla hetkiä, jolloin sitä ajattelee ettei saisi olla onnellinen. Jälkikäteen sitä joskus ymmärtää miten oikeasti oli onnellinen silloin ja silloin. Pitäisi ajatella, että minä olen nyt onnellinen. Nyt ja nyt.